matolaki.nettisivu.org      tuolta löytyy uusia juttuja ja kuulumisia

Taisi tarttua uutheen kalamieheen semmonen tauti joka ei liukene vesisatheessakhaan pois.

13-14 kg,n kojamon väsytys taitaa pittää siittä huolen, luulisin käyvän niin....

Son juhanus kala pakkasessa, aamula ko soutelin sekuvain tuossa kotirannassa alko kerthaahleen jo hylätty vapa notkhuun ja samoin hylätty kelaki ääntelheen. Tämän kesän ensimäinen lohi oli hyälä mallila ko soli tarttunu koukhuin kiini, Julli niemeä se vaappu kanto joka anto kesän avaus kalan,lohen, semmosen rapean viiskilosen. Met ruukaama sanoa että olipa sopeva ruokakala vaikka oikeasti toivoima tartunassa kallaa paljon,paljon suuremaksi mutta hyä näinki.Ny ko hengtyski on jo tassaantunu saahliista nautithaan pirtissä kahvistellen ja räikän ääntä alitajuisesti kuunnellen, ugh.

Joo, met kävimä kattomassa kommeita maisemia vishiin Suomen kommeinta, näköalalthaan ainaki. Met ajelima Tenojoki vartta Nuorgamista Karikasniemen kautta Kautokeihnoon, kyllä sillä tielä silmä leppää. Kävimä met kans kalala aina Jäämerta myöten Tenosta puhumattakhaan.Reisun tuloksena rapean kokonen harri, karanu lohitartunta  ja toisheen venhesheen rapean viienkilon lohi. Niin siinä vain kävi että Tornion- ja Muonionjoen arvostus nousi heikomista rantamaisemista huolimatta koasti, venepuolelta häätyy toeta että osathaan niitä Tenonvarressaki tehä äläskelposia jokivenheitä ja kelvottomia airoja jos niitä ees airoiksi voipi kuttua. Muten reiru oli sopusa, selvithiin ilman tappeluita ja eipä jälkitautikhaan vaivanumitä nyt tottumattoman ylensyönistä vähän vatta oirehti useamala tyhjenys tarpheela. Eiko uutta matoa koukhuun nyt rieskan ja ruislimpun paiston jälkheen täälä Tornionjoela.

Aatteleppa, mie lähin väyläle southaan sekuvain niinko met ruukaama sanoa ja silloin se sattu. No mie souin Ristikallion päälä, sekuvain, erhiin laihin ko enne olen ruukanu soutaa ja nyt sillälaila souerttaessa tarttu joku Kirakkalaisheen vaaphuun, son niitä joita ei ennää tehä nimittäin Erkin tekonen 8. No mie siinä toivuttuani hättäänyksestä souin keskemäle ja kelasin ko pörrö niitä toimetomia pulikoita pois pyytövaapun tieltä. Kohtahan se alko sätkhiin se töissä ollu vapa koasti ja mie aloin olla jo valhmiina taistelhuun kesän ensimäisen tartunan kans. Pulssiki tassaantu kelatessa ja näin kalanki tovinkuluttua ensikerran ja hopeaa siinä välähteli somasti vilhkaasti virtaavassa veessä. Molin saanu hollile  venheen laiale kesän ensimäisen kalan kuuenela soutureisula. Nyt se tuntu jo saajulta ja mie pukkasin haavia alle, son semmonen ruottalaisittain  sanoen meetrinen haavi ja kala sopi ko sopiki siihen ja eiko venheesheen ja nuijala päähän. Näin mie sain tämän kesän korkattua ja samala sen kalamiehen mielestä pelastettuaki ja eikö ranthaan oothaan kukka on muukki saahneet, no ei kukhaan meän rannassa. Se teki kalasta sitäki suureman ja erikoiseman ilmestyksen tällekesälle. Eimuutako kirreitä reiviä muilekki. ugh.